torstai 18. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 18



Joulun aika on niitä harvoja hetkiä, kun postilaatikossa on oikeesti tärkeää etanapostia. Tärkeää siksi, että se tulee yleensä vain sinun läheisimmiltä ihmisiltä. Niin ja tietty esim puhelinoperaattorilta tai sähkölaitokselta, mut niit ei nyt lasketa.

Pyykkinaru
Joulukortit on mun mielestä melkein aina jotenki vaan niin kauniita. Oli ne kaupasta ostettuja, valokuvasta teetettyjä tai askartelun tulosta. Ihan sama! Osoite ja saaja on kirjoitettu käsin ja varmasti kirjoitusvaiheessa olet ollut hänen ajatuksissaan. Mulla ainakin usein tulee joku muisto mieleen ja usein se saa hymyn korviin. Sekin on joulun ajassa ihanaa, sitä jotenkin hymyilee vielä herkemmin kuin yleensä.

Harmi, että musta tuntuu korttien olevan hieman katoavaa perinnettä. Facebook on täynnä joulun toivotus kuvia ja jouluaattona siellä huudellaan vaan, et "hyvää joulua kaikille naamakirjassa kavereille!" Tottakai on kiva sielläkin sitä toivottaa, mutta kortti on jotenkin niin henkilökohtainen (vaikka olisikin koko perheelle omistettu) ja sitä tuntee olevansa lähettäjälle tärkeä. Facebookissa ei ehkä ihan just sellai fiilis tuu niistä News feed-toivotuksista. ;) Tosin niissäkin voi olla henkilökohtainen, joten ei yleistetä. Ja ainahan voi kirjoittaa henk.koht. henkilölle, joten.... Mutta ymmärtäneitä pointtini ;)

Anyway! Meidän lähettämät kortit ovat varmasti jo melkein ainakin kaikki kotiutuneet, joten tekin saatte nyt nähdä sen.

Kuvavaihtoehtoja oli monta, mutta päädyin tähän, koska jotenkin tässä tuli esiin joulun riemu ja ilo. Lisäksi takana olevat laulun sanat vaan sopii meille.


Lähetitkö sinä kortteja? 

-Karoliina-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti