10kk

Äidin pienet suuret on kymmenen kuukautta. Ja siis vaikka kaikki sanoo ja varoittelee et aika menee ekana vuonna kuin siivillä, niin sitä ihan yllättyy että kuinka siivillä se oikeesti meneekään. Noihan on kohta taaperoita!

Se, mikä on ehkä ihan parasta niin jokapäiväinen oppiminen. Enkä tarkoita nyt näitä ylösnousemisia, tukea vasten kävelyitä tms (tosin nekin on todella todella ihania) vaan niitä kun selvästi lapsi näkee jotain uutta ja kuinka silmät loistaen ymmärtää/oppii sen. Ja ne kiljahdukset siihen päälle! Ei siinä aikuisenkaan suu voi muuta kuin kääntyä hymyyn.

Neuvolassa käytiin tosiaan siis extrakerralla kuulumisia kertoilemassa ja käyriä katselemassa. Joelin ja Adelen käyrät on melkein identtiset, tietty erolla että J on poikien käyrällä ja A tyttöjen, mutta muuten... Ja käyrät ovat kuulemma just täydelliset. Hienosti siis menee ;) Tästä pääset kurkkaamaan miten ollaan muututtu 8kk tsekkauksesta.

ADELE

Pituus: 73,5

Paino: 9120g

Nuppi: 43,7cm

Musiikki on meillä veressä

Tämä pieni tättähäärä on kyllä niin pippurinen pikku tapaus, että voi voi voi uhmäikää odotellessa. Luonnetta löytyy ja sitä ei todellakaan pelätä näyttää. Lattialle heittäytyminen itkulla säestettynä ei ole mikään ihme jos Joel on vienyt lelun tai joku asia ei vaan onnistu. Sylissä olo on kuitenkin nopea lääke oli kyse sitten näistä em. tai sitten oikeasti surusta. Hetki sylissä ja pienet valkoiset hampaat loistavat jo suusta hymyn mukana. Hampaita A on kerännyt suuhunsa 5 kpl ja kuudes näyttäisi olevan juuri tuloillaan.

Aamuväsy?

Aamuväsy vol 2

Adele seisoo jo ilman tukea ja liikkuu sulavasti tukea vasten. Taaperokärry on siis hankittava. Aappasen nimpparit olisi kyllä tulossa, mutta en tiedä maltanko odottaa sinne asti. ;) Seisoskelu onkin nyt siis muutenkin tosi IN ja on ihanaa kun ylettää moneen paikkaan mitä äiti ei ole vielä ehtinyt "lapsiturvallistaa". 

Puuhella on super mielenkiintoinen

Portaat on nyt myös suuri mielenkiinnon kohde ja olemmekin tehneet päätöksen, että yläkertaan menevien portaiden eteen tulee ovi. Talvea vastaan se on muutenkin hyvä, koska sieltä tulee viileää ilmaa koko ajan. Yläkerta kun on viileämmällä, koska sitä ei käytetä päivittäin.

Aappa rakastaa sormiruokailua ja kaikki ruoka pitäisikin syödä itse. Nyt lähiaikoina aloitettu raejuusto on ihan parasta, vaikka suurin osa vielä lenteleekin lattialle ja syliin. Maku on kuitenkin selvästi mieluisa. Jonkin asteinen ruokakriitikko tuossa neidossa asutaa sillä kaikki ei kuitenkaan mene mukisematta mahaan asti, välillä tuntuu että vain soseet kelpaa, mutta silti itse syödään jos mimmosia palasia. Taitaa olla vaan makukysymys.

hih

JOEL

Pituus:75cm

Paino: 9930g

Nuppi: 47cm

Mösjöö

Ilopilleri, vesseli, hymypoika... Esimerkkejä millä vieraat Joelia kutsuvat ja melkolailla sitähän tuo pikkumies onkin, mutta löytyy sieltäkin temperamenttia, jos tarve on. Leluista varsinkin kun on kyse niin huh huh ja illalla hampaiden pesun jälkeinen kiukku on täysin mahdollista. Meillä siis ensin äiti/isi pesee hampaat ja sen jälkeen saa pikkutyyppi itse, muttakun Joel ei aina tahtoisi lopettaa sitä. Ja voi päivää sitä huutoa, kun on vaan lopetettava. Selkä karrella ja kyyneleet valuu. Välillä vielä olkkarin matollakin pyöritään ja raivotaan, kunnes sit koko homma unohtuu sylissä. Syli taitaa olla oikeesti se paras paikka molemmilla. Ja hyvä niin.

:)

Hampaita Joelilla on hienot 7kpl ja tuskimpa kauaa menee kahdeksanteen kun tota kuolaa ja pureskelua kattelee.

Joel nousee hienosti ylös ja ottaa muutaman askeleenkin jo tukea vasten, mutta usein tulos on sit et mösjöö on nenällään maassa. Joel kun kääntää itsensä kokonaan sivusuuntaan ja lopuksi liikuttaa enää käsiä ja jalat jää sinne kauemmas. Mutta kyllä se siitä, kuhan säästyttäisiin suuremmilta vaurioilta. Konttaamaan J oppi tässä viikon sisällä, mutta kovaa mennäkseen menee vieläkin tetsausasentoon ja mönkii sinne minne pitää. Välillä vauhti on jopa niin kova että menee ns. käsiensä yli. :D

Ensimmäinen vekki silmäkulmaan

Isin kaa musisointia

ylös, ylös, ylös ja sukat rullalle

Joel on tullut isäänsä siinä(kin) että ruoka maistuu ja missä tahansa muodossa. Sormiruokailu on vielä pienten palasten kohdalla hakusessa, mutta J pureskelee isoista itselleen sopivia paloja, joten ei niitä kovin pieniksi tarvitse laittaakaan.

Pitäähän nääkin maistaa ;)

Seuraava neuvola onkin sit tosiaan se ykkös neuvola.... Sit taas pistetään ja itketään, mut sit myös siirrytään seuraavalle aikajaksolle.

-Karoliina